Kiitos Heikki Hursti

Olen tottunut lapsuudestani saakka viettämään Jouluaaton perheen ja suvun kanssa.Nyt suurin osa suvusta sairastui pikkuisesta Lumi vauvasta, suvun vanhimpaan vaariin, erinäisiin tarttuviin flunssatauteihin. Tästä johtui, että jokainen perhekunta eristäytyi oman joulukuusensa ympärille pöpöineen.
Yhteinen Joulu ei siis tänä vuonna toteutunut. Päätimme poikani Santerin kanssa,että menemme auttamaan Heikki Hurstin"Osattomien jouluaaton juhlaan".

Olimme paikalla jouluaattona kello 8 aamulla,oma veitsi, esiliina ja hanskat mukana ohjeiden mukaisesti. Vanhan Messuhallin aulassa oli yli sata samoin asein varustautunutta. Suurella osalla oli myös tonttulakit ja jotain hauskaa jouluista koristetta. Siellä oli monia, jotka olivat yli kahdettakymmenettä kertaa rakentamassa tätä juhlaa,oli myös ensikertalaisia. Oli vanhahkoja naisia ja miehiä, oli nuoria naisia ja miehiä. Menimme samalla oven avauksella sisään Petrin, nuoren miehen kanssa. Hän oli tullut Jyväskylästä yksinomaan tätä Hurstin tilaisuutta varten.

Tapasin siellä myös omaishoitajan,jonka 50 vuotias insinöörimies oli kaatunut neljä vuotta sitten polkupyörällä ja satuttanut päänsä. Nyt hän on täysin autettava,syötettävä ja vaipoissa. Mies istui osan aikaa narikkatiskin takana kiltisti ja hiljaisena. Välillä vaimo talutti häntä ja jutteli hiljaa osoitellen joulukoristeita ja voileipäkasoja pöydillä.Mies ei pysty reagoimaan eikä puhumaan.

"En saa häntä mihinkään hoitoon jos haluan tehdä jotain kodin ulkopuolella"
kertoi 50 vuotias vaimo."On aina otettava mukaan,tai sitten jätettävä meno sikseen. Haluaisin myös tehdä osa-aikaista työtä, mutta se on mahdotonta. Omaishoitajan verotus ja ns.vapaat ovat suoraan,sanonko
mistä" hän sanoi minulle.

Miehet kantoivat tuoleja ja pöytiä kellarista ja me naiset teimme juhlapöytään voileipiä,joissa oli päällysteinä runsaasti makkaraa ja juustoa. Leipiä laitettiin myös lahjapusseihin, jossa oli lisäksi muuta ruokatavaraa,lapasia ja vaatteita. Nämä joulupaketit annettiin jokaiselle juhlan lopuksi. Pöydät katettiin todella kauniisti. Punaiset joululiinat,joulukukat ja ruokaa yllin kyllin. "Muistakaa, he ovat
meidän juhlavieraamme" kaikui Heikki Hurstin sanoma. "Me olemme täällä
palvelemassa."

Kello kaksitoista aukeni Messuhallin ulko-ovi. Me muodostimme kunniakujan ja lauloimme,"En etsi valtaa loistoa ja muita tuiki tuttuja joululauluja,juhlavieraiden kulkiessa ulko-ovelta messuhallin lehterille,missä juhlan ohjelmallinen osuus tapahtui.Heikki Hursti kätteli kaikki sisään tulevat ja katsoi yhtä lämpimästi silmiin jokaista, oli tämä sitten kyynärsauvoilla huonosti kävelevä, oli tämä aikamoisen viinahöyryn jälkeensä jättävä rantojen mies tai oli tämä äiti ja lapsi,joita oli paljon,tai vanhus,nainen tai mies, opiskelija…

Kuka tahansa meistä voisi olla tässä jonossa.Tuleva taantuma tuo taas lisää nälkää ja hätää... Heitä tuli yhteensä 1200 ja ihan jokaisen Heikki Hursti kätteli ja toivotti hyvää joulua. Siitä voisi ottaa oppia isoista päättäjistä niin presidentti, kuin moni muukin, joka kätellessään yhtä, katsoo jo toista. Heikki Hursti viestitti yksinkertaisesti;"juuri Sinä olet tärkeä".

Ensin oli ohjelmaa Messuhallin lehterillä.Heikki Hursti on,samoin kuin isänsä oli, karismaattinen puhuja. Ei liikaa saarnaa, mutta juuri sopimasti niin,että se kolahtaa... Hurstien sisarukset lauloivat kuusiäänisesti "Maa on niin kaunis"

Siinä oli Joulu valmis.Tarjoilimme tälle 1200-päiselle vierasjoukolle jouluaterian pöytiin. Lautaset notkuivat kinkkua,rosollia,perunaa ja lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä kastiketta. Joulutorttuja ja kahvia sekä hedelmäcocktaileja. Ei pihtailtu mistään. Kaikki kauniisti katettuna.

Minua lämmitti,kun muutamasta pöydästä kuului vilpitön:"hei Tarja,perkele".
En suoraan sanottua itse heitä tunnistanut, mutta olen tehnyt dokumentteja asunnottomista ja osattomista ja nämä haastateltavani kahdeksan ja kymmenenkin vuoden takaa muistivat tilanteen ja minut. Se tuntui liikuttavalta.

Rankin kokemus oli kuitenkin se, kun lähdimme viettämään omaa jouluamme. Eteisessä tervehti pitkä hoikka mies. En ensin tajunnut kuka hän on,mutta sitten kasvojen uurteiden ja surullisten silmien viesti tuli perille. Hän oli ennen lamaa filmiryhmääni vuosikausia kuulunut, tunnettu, ammattitaitoinen kuvaaja.  Nyt hän oli vieraana Hurstin tarjoamalla köyhien Joulujuhla-aterialla.