*

Tarja Tallqvist Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään

Invataksia odottamassa

7.4. Vantaan Tikkurilassa Prismassa oli vaalitempaus. Paljon kiireisiä ihmisiä ja paljon innokkaista äänten kalastajia. Oli myös äiti ja poika. Etäällä ilmapalloista ja hymyilevistä eduskuntaehdokkaiden kuvista. Poika istui pyörätuolissa ja väsyneen näköinen äiti ostoskärryineen penkillä.

He odottivat invataksia. Olivat odottaneet jo yli tunnin. Se ei ole kuulemma mitenkään erikoista. Pisin odotusaika oli Heikillä kestänyt kolme tuntia.

Mikä kiire liikuntavammaisella palvelutalossa asuvalla nuorukaisella voisi olla? saattaa päättäjä kysyä. Siis hän, joka on päättänyt invataksien toiminnasta. Asiakas tilaa taksin määräaikaan, mutta sovittu aika ei pidä. Asiakas saa kyydin – sitten joskus.

Heikin äiti oli mennyt aamulla töihin lastentarhaan kuudeksi. Hän on eläkkeellä, mutta selvitäkseen hänen on pakko tehdä keikkoja.

Tuskin hän oli tullut kotiinsa, kun Heikki jo soitti. Hän kertoi, että invataksi tulisi kello 14 00 ja pyysi äitiään auttamaan viikon ruokaostoksissa. Aikaa olisi kaksi tuntia. Äiti kiirehti läheiseen palvelutaloon, jossa liikunta- ja cp-vammainen poika asuu. Siitä Prismaan ja ostoksille ja sitten kelloneljäksi odottamaan kyytiä, jota ei kuulunut.

Ei kuulunut, vaikka he soittivat aika ajoin lähitaksikeskukseen, josta auto oli tilattu. Tilattua autoa ei löytynyt. Minäkin tartuin asiaan ja soitin keskukseen kysyäkseni, kuinka kauan äiti ja Heikki joutuvat vielä odottamaan. Keskus ei pystynyt vastaamaan, vaikka aikaa oli siihen mennessä kulunut jo yli tunti. Vammainen Heikki oli hikinen ja hermostunut, äiti hyvin väsynyt. Häntä huoletti myös pakasteruokien sulaminen ostoskärryissä.

Heikkiä pelotti, kuinka palvelutalossa suhtaudutaan kun hän tulee vasta hoitajien päivävuoron päättymisen jälkeen ”kotiin.” Iltavuorossa hoitajia on vähemmän. Heidän työtaakkansa lisääntyy, koska Heikki on täysin autettava. Pienikokoinen äiti ei voi auttaa muuten kuin lataamalla ruuat jääkaappiin, pakasteet toivottavasti edelleen kylminä pakastimeen. Äitiä hermostuttaa myös seuraavan aamun aikainen herätys. Pienten lasten kanssa kun on oltava skarppi ja kunnolla levännyt.

Invataksin laiminlyönti on ihmisen tarpeiden ja ihmisyyden halveksimista, todellista kyykyttämistä.

Tällaista sattuu jatkuvasti Heikille ja hänen kaltaisilleen. Miksi on näin? Miten Heikin tapaukseen vastaa Vantaan kaupunginjohtaja Paananen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Tarja T, saanko jatkaa samanlaisella esimerkillä.

Espoon Ison Omenan pihalla vaalitelttojen vieressä huonokuntoinen vanhus odotti ostostensa kanssa taksia. Ehdokkaamme Tiina Parkkinen meni kysymään mitä pitäisi tapahtua. Taksi tuli mutta ei huomannut vanhusta ja ajoi pois. Vanhus odotti taas, kukaan ei häntä pannut merkille. Tiina meni kertomaan että taksi ajoi pois ja soitti uuden taksin. Kohta se tulikin.

Ehdokas Tiinaa ihailin. Häntäkin saa äänestää (Uudenmaan vaalipiiri).

pirjo tamminiemi

Vuodatus on alusta loppuun soopaa. Invataksia ei tarvitse odottaa kolmea tuntia, vaan taksi tulee joko ajallaan, tai tilataan uusi, ja uusi tilataan vartin odotusajalla ns. "tolpalta".

Kaikki puhelut nauhoitetaan, joten on mahdollista ihan jälkikäteen selvitellä, miten on ollut ja miten ei. Yksittäiselle virheelle ei kukaan voi mitään, mutta jos taksia odottaa kolme tuntia, ei se kyllä sen kolmen tunnin jälkeenkään enää tule.

Toimituksen poiminnat