*

Tarja Tallqvist Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään

Heikintorilla vaalitapahtumassa

Lauantaina 26.3. olin Tapiolan Heikintorilla kiinnostavassa vaalitapahtumassa.

Paneelikeskustelu oli hyvä kaikkine kolmine tehtävineen. Oli suunniteltava nelihenkisen perheen viikon ruokalista viikon peruspäivärahan 128.15€  puitteissa.

Se vaati tarkkaa miettimistä ja hintojen vertailuja eri kaupoissa.(saimme tehtävät etukäteen)  Piti antaa merkitys lasten keksimille kummallisille sanoille.: hätärako = ripuli jne. Oli suunniteltava kapine, joka helpottaisi ihmisten elämää.

Käsittelimme myös jokaista koskettavia asioita asioita, kuten jokaisen meidän jättämää hiilijalanjälkeä ja miten sen saisi pienenemään.  

”Mikään teko ei ole liian pieni kun suojellaan maapalloamme.” Siteerasin tämän Norjan ympäristöministerin puheesta, jonka kuulin pari vuotta sitten.

Ihmisten kanssa juttelu hakkaa vaalikoneetkin. Jokaisella on tarina kerrottavana. Tätä elämää elävän ihmisen tarina on se oikea, teoriassa kaikki näyttää ihan erilaiselta. En aina jaksa ymmärtää, että syrjäytyneet ihmiset kestävät näinkin paljon.
Eriarvoisuus on käsin kosketeltavaa, olemme menossa   kohti luokkayhteiskuntaa. Kaikki kallistuu: ruoka, lääkkeet, palvelut. Leikattu indeksi on epäoikeudenmukainen. Tämä hallitus on ei ole onnistunut pienen ihmisen hädän helpottamisessa vaikka lyökin rintoihinsa takuueläkkeellä.

Takuueläke on hyvä, mutta miksi sitä täytyy anoa? Miksi se syö tuiki tärkeitä muita etuja köyhiltä?

KD:llä on hyvä vaihtoehtobudjetti, oli jo viime kaudella. Sitä ei kuitenkaan toteutettu, vaikka valtiovarainministerikin kehui sitä.  Bjarne Kallis jätti hienon testamentin: KD on pienen ihmisen asialla uskon asiat ovat taas omantunnon asioita.  Tärkeintä on turvattu  toimeentulo ja hyvä elämä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat